Kotiseutuni ( Ilmari Leskelä )

 KOTISEUTUNI


Tämä kotiseutuni on mielestäni melkoisen komeaa maisemallisesti,
onhan tässä kolme järveä peräkkäin, lieneeköhän tähän tullut
ensimäinen asukas vesiteitä pitkin,
sillä tästähän pääsee Kemiin saakka vesiteitä pitkin.
Ainoastaan Kemijoessa olevat padot hieman hitastaa.
vaikka kukapa tiennee onko kulkija tullut
kairain yli kontti selässä, tätäpä en kylläkään ole päässyt tietämään.
Koska asutus on kirjain mukaan siis suku asutus vuoden 1700 luvulta,
vaan kyllä varmaan asukkaita on ollut paljon ennenmin, sillä onhan ne koltat asuskelleet kuinka pitkät ajat lieneeki.

Niipä asutus tässä kylässä on keskittynyt länsipuolelle sekä
niemimaisemiin,
koska maat ovat näissä kohdissa viljavia.
Itäpuoli joka on kivikkoista ei sinne pyrkinyt ketään.
Kylläkin tulija on pannut merkille kaiken huomionarvoisen seikan.
Samaten se on ollut vallalla muissakin Sallan kylissä.
Sallahan oli suuri pitäjä ennen toista maailman sotaa,
vaan menetettiin puoli pois mikä köyhytti kunnan elämää melkoisella tavalla.

Jospa olisikin säästynyt entisen laisena niin täällähän olisniissä
puitteissa melkoisen paljon esimerkiksi kulttuurin puolta sekä kaikkea muutakin entis ajan elämässä tarvittua, mutta mikä on ollut se on ollut, eikä palaa.

Tuleepa näin jälkikäteen mieleen se vanha aika, silloin oli väkeätuhottomasti,
oli omasta takaa myöskin muualta tullutta, tämä muualta tullut olikin
veren lisäystä paikalliseen väestöön.

Samalla tulijat toivat uusia virikkeitä, kuden kulttuurin saralle,
sekä kaikkeen yhteistoimintaan, myöskin politiikka sai uusia piirteitä niin oikealle kuin vasemmalle.
Joskin silloin oli väkeä, vaan ei sitä nykyisin ole kuin kourallinen,
sillä ihmiset käy kouluja menee net sinne missä on paremmat
mahtollisuutet elämisen suhteen.
Koska esi-isien ammatti einykyisin vetele, eikä työtä ole on
pakko lähteä mikäli meinaa elää.

Vielä kaiken lisäksi yhteiskunta on teollistunut kaikesa joka
suhteessa ja kehitys menee laukka-askelin eteenpäin, niin siinä pitää olla silmät auki mikäli ajattelee mukana pysyä, muussa tapauksessa elämä latistuu nollaan.

Kyllä jokunen haraa vastaan, mutta loppuu hoppu korvat näkyy.
Ja kun kerran korvat alkaa näkyä, silloin on ehto siihen loppunut,
elämä ei enään virkisty.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Ylläolevat ajatuksensa kirjasi ylös Ilmari (pikku-Ilppo) Leskelä v. 1986

En ole muokannut alkuperäistä tekstiä paljoakaan, kirjoitusasu
on suoraan Ilmari Leskelän muistelmakirjasesta Pitkospuut