Ruijan ja Suomen lappalaisten elinkeinoelämä oli tuohon aikaan edelleenkin metsän ja veden viljan varassa. Poronhoidon kasvaminen aiheutti monilla suunnilla joltisenlaisia ristiriitoja.
Pahimpana ongelmana nähtiin vanhan Sii'dâ-järjestelmän l. Sii'dâ tai Sijd eli kylä, merkitsee paitsi kylää myös poroeloa, tuhoutuminen.
Tunnetuin Sii'dâ oli petsamolainen kolttakylä, Suonikylä, jota ovat kuvanneet monet suomalaiset tutkijat. Siellä poronhoitokin kehittyi toisenlaiseksi kuin muualla.
Toinen hyvä ja lähin esimerkki lappalaisten muinaisesta talvikylästä on kotikylämme Kursu, joka kuului ilmeisesti Kuolajärven Sii'dâân ja vuosina 1553-1595 Kuolajärvi mainitaan Kemin-Lapin toiseksi suurimmaksi kyläksi, sillä tarkoitettiin ilmeisesti Sallan Kyläselässä ollutta lappalaiskylää, joka hävitettiin ja asukkaat tapettiin tervolalaisten toimesta 1500-luvun puolessa välissä.
- Suurin oli Sompio, ja varsinaista Kemin kylää ei vielä tuolloin oltu perustettu.
Monissa julkaisuissa on mainittu Kemin kylä lappalaisten asuttamaksi kyläksi, lapinkyläksi. Kemin kylä, ei kuitenkaan ole koskaan ollut suuremmassa määrin lappalaisten asuttama, vaan uudisasukkaat perustivat sen ns. sateliittikyläksi toimillensa, joilla he pyrkivät kiertämään Ruotsin kuninkaan verotusta, sotamiesten pakko-ottoa ja edistämään omia ”liiketoimiansa”.
Kursu täyttää kaikki niin ikivanhan asutuspaikan, kuin lappalaisten talvikylänkin edellyttämät vaatimukset.
Talvikylä ei ollut koskaan ison järven rannalla, minne kovat tuulet puhalsivat, vaan suojaisessa metsässä pienen lammen tai järven rannalla, missä sekä veden, että puun saanti ja jäkälämaiden riittävyys oli turvattu ja näinhän Kursussa on osin vieläkin.
Kun tarkastelee Kursun topografiaa huomaa jo kartalta, että Kursun kylä on laaksossa ja se on varsin korkeiden vaarojen ympäröimänä lähes joka puolelta, siis hyvin suojaisa ”kattila”.
- Laaksoon laskee yksi joki ja sieltä lähtee yksi.
Näiden jokien luomat väylät, uomat, ovat olleet entisaikoina ainokaiset kesäiset reitit Kursuun.
Talvella, kun suot olivat jäässä, kulku kylään helpottui huomattavasti ja silloin liikenne oli varmaankin vilkasta.
Biologien mukaan on jopa mahdollista, että siellä on varhaisina aikoina ollut muusta ympäristöstä poikkeava ilmasto, joka siten osaltansa on taannut suotuisat elinolosuhteet ja pitkäaikaisen asutuksen.
Kursu on ollut kautta aikain luonnonrikas kylä.
Varhaisimmat asutuksen merkit Kursusta ajoittuvat esinelöydösten perusteella varhaiseen kivikauteen eli löydösten perusteella Kursussa on asusteltu n. 8000v. sitten ja pronssikaudella 4200-2000 eKr., Kursussa on varmasti ollut jo paljonkin asutusta.
Varhaisin Suomesta paikannettu ”rautavalimo” löytyy Rovaniemeltä ja Kursustakin Jaakontalon niemestä on löytynyt merkkejä järvimalmin jalostuksesta raudaksi, eli rautakuonaa.
Muistan kuinka lapsena nostelimme rannalle isoja laattoja järvimalmia, arvaillen, mitä ne olivat?
Nyt on sekin arvoitus selvinnyt!
Tätä järvimalmia löytyi Tuurajärvestä, Käsmästä, sekä Kotijärvestä, Jaakontalon niemestä, jossa meillä oli uimapaikka ja josta Kursun Tauno löysi ikivanhan rahan.
Talvikylän paikkaa vaihdettiin harvoin, siellä lappalaiset viettivät talven pimeimmät ja kylmimmät kuukaudet, joulu-, tammi- ja helmikuun. Kesällä kalastettiin "Eskosta Olliin" eli 12.6. - 29.7. järvillä; Kuolajärvellä, Kemijärvillä jne.. ja siellä voitiin vetää nuottaakin.
Jo 1600- luvulla Kuolajärvi vesistöinensä tunnettiin runsaskalaisena alueena.
Kuolajärvi -sanakin tulee ilmeisestikin sanasta Siika, eikä kala, kuten se useimmiten on tulkittu.
Tämä johtuu puhekielessä Kuola -sanan perässä olevasta aspiraatiosta, joka muuttaa sanan kala, sanaksi Siika ja on merkitykseltänsä myös rasva ( Jagob Fellman; Kuolajärven lappalaisten sanakirja ).
Kaiken kaikkiaan saamenkielisestä sanasta, tässä tapauksessa, puuttuu monikkoa osoittava k_g-kirjain ja sitä ei esiinny edes sanan Kuolajärvi, mikä pitäisi olla viitteeseen kalaisa järvi.
Varhaisessa kirjoitus-asussa, sanan alku on siis Kuola-, ei Kuolag-, tai Kuoleg-. Otaksuma antaa kuitenkin vain viitteen kirjoitusvirheestä ja mainitsemastani aspiraatiosta, jota ei useinkaan edes panna merkille puhekielen yhteydessä. Tässä tapauksessa heikon klusiilin käyttö on kuitenkin ilmeinen, tavanomaisessa kirjoitusasussa.
Toisaalta taas Kuolajärvi saattaa merkitä, ”kollostaa = perätysten”, perättäisiä järviä. Kuolan niemimaalla on myös järvi, jonka nimi on Kuolajärvi ja sekin koostuu kolmesta perättäisestä järvestä.
Kursussa esiintyy ja lapissa muutoinkin esiintyy sana < tollâ >, se on saamea ja merkitsee tulta. Mutta, se ei ole synonyymi tulelle, vaan tarkoittaa käyttöyhteydestänsä riippuen mm. riihen vieressä olevaa rakennusta. â:n aiheuttamaa aspiraatiota on vaikea havaita.
- Aivan kuten siikakin on kala, tai päinvastoin.
Viime kädessä kysymykseen tullenee vieras (ruotsin kielen) foneettinen substraatti, joka korvattiin vahvoilla klusiileilla, tässä tapauksessa kirjaimella -k.
Mummoni Esteri Huttunen kertoi nuottaa vedetyn myös Peräjärvessä ja Nälkämäjärvessä.
Heinäkuun lopulla alkoi villipeuran metsästys.
Pertun päivänä 24.8. alkoi yleinen villipeuran metsästys, jonka tavallisin muoto oli peuranajo, siitä on vieläkin jäljellä nähtävänä Koskenkankaalla olevat museon tutkimat peurojen pyyntikuopat.
Samalle kankaalle, muinaisten pyyntikuoppien viereen, tehdään nykyjäänkin ”pyyntikuoppia” kursulaisille, eli alue toimii hautausmaana.
Eläimiä ajettiin isoin joukoin kapeille järvikannaksille ja niemiin rakennettuihin maakuoppiin, joissa usein oli teräviä seipäitä pystyssä.
- Näin hankittiin kylälle talveksi lihavarasto.
Kursua talvikylänä pitäneet lappalaiset hajaantuivat kesän tullen ilmeisestikin kolmeen suuntaan; Kylänselkään, Kuolajärvelle ja Kemijärvelle Talvikylässä seurusteltiin, syntyvyystilastot jopa osoittava tämän.
Helmi- maaliskuussa olivat markkinat, jolloin käytiin kauppaa, maksettiin veroja, tavattiin virkamiehiä: pappia, tuomaria ja voutia.
Talvikylässä kokoontui siita-kokous, johon jokainen perhe lähetti edustajan, useimmiten miespuolisen, mutta myös nainen saattoi osallistua päätöksentekoon jos perheensä oli hänet lähettänyt.
Vieraita kauppiaita alkoi talvikylissä liikkua joulun jälkeen.
Norjalaiset, tanskalaiset, venäläiset, kveenit, kainuulaiset, karjalaiset, pirkkalaiset ja Iin talonpojat kävivät kauppaa!
- Kursu oli tuolloin kansainvälisimmillään.
Pyyntielinkeinon tuotteiden lisäksi kauppatavaraa olivat mm. koirat.
Jo 1700-luvulla tiedetään esim. Inarin kalastajalappalaisten kasvattaneen ja myyneen porolappalaisille paimenkoiria.
Halki koko eurooppalaisen historian on koiramarkkinoita ollut milloin milläkin ilmansuunnalla.
- On siis ilmiselvää, että näin on ollut myös Kursussa.
Onkin luultavaa, että mainitut koiramarkkinat olivat Kursussa nykyisen äitienpäivän tienoilla mihin kronologisesti sattuu muinainen ( Tor, Thor, Tur )Ukko-jumalan pyhäpäivä. Lisäksi ajankohtaan ovat vaikuttaneet hankikelit ja muuton valmistelu tai jopa muuttaminen kesä-asuinpaikoille, sekä se koiramarkkinoiden kannalta tärkein, koirien kiima-aika eli ”kärpä-aika”, koirat ovat kärvässä.
Koiramarkkinat menettivät porotalouden kasvun myötä merkityksensä ja Kursun merkitys talvikylänä lakkasi historiassa dokumentoituun rajariitaan, Kuolajärven- Tenniön ja Kursun lappalaisten välillä. Riita alkoi 1600-luvun loppupuolella ja vihdoinkin päättyi vuoden 1732 käräjillä.
Riita johtui uudisasukkaiden aiheuttamista paineista, elintilan ja pyyntimaiden supistumisesta sekä talvisesta porojen ryöstölaiduntamisesta.
Käräjillä syynä oli rajariita ja saatu päätös johti Kursun alueen talvilaidunmaiden tuhoutumiseen, sekä Kursun lakkaamiseen talvikylänä.
Riitaa käytiin aluksi Sompion käräjillä rajariitana, samaisilla käräjillä kiellettiin kursulaisia ja sodankyläläisiä ym. seudun lappalaisia käymästä enää kalalla Kemijärvellä, joka kuului nyt uudisasukkaiden nautinta-alueisiin.
Riitaan mukaan on hyvä lukea ”riidankylväjät” uudisasukkaat, jotka pääsääntöisesti aiheuttivat liikalaiduntamisen.
He saapuivat Kursuun, Keminkylän Sompion ja Kuolajärven kautta ja valtasivat naimakauppojen myötä lappalaisten ikivanhoja Sii'dâ-järjestelmään perustuneita omistusoikeuksia.
Aika oli tuolloin, 1700-luvun molemmin puolin, otollinen ym. järjestelyille, sillä Kuolajärven lappalaiset olivat tuolloin heikoimmillaan johtuen ankarasta nälänhädästä, sekä varhemmin kemiläisten ja tervolalaisten suorittamasta terrorista.
Historiankirjoittajat raportoivat, että lappalaiset metsästivät kahdenlaista riistaa.
Toiset eläimet olivat pyytäjänsä omaisuutta, mutta toiset joutuivat Sii'dân yhteiseen kassaan. Kassasta maksettiin verot Ruotsin, Venäjän tai Norjan kruunulle, riippuen siitä minkä maan verottajan alainen kylä kulloinkin sattui olemaan, ja ylläpidettiin "köyhäinkassaa".
Jonkin perheen menettäessä huoltajansa tms. ja jouduttua pulaan, kokous myönsi avustusta em. pääomasta.
- Sii'dâ määräsi myös rajoituksia metsästykseen tärkeiden riistakantojen säilyttämiseksi tuottavina.
- Sii'dâ jakoi myös ruokakunnille metsästysmaita, järviä ym. hyödynnettäviä kohteita tarpeen mukaan.
Jos jossakin perheessä oli vähemmän syöjiä, kuin aikaisemmin, ylimääräiset apajat tms. annettiin jonkun muun käyttöön.
Yllä olevan tuhansia vuosia vanhan ja uskomattoman hienon demokraattisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen järjestelmän uudisasukkaat tuhosivat sadassa vuodessa.
- Näin se sivistys leviää.
Valtaosa Kursun muinaisista valtavista jäkälävarannoista tuhottiin 1600-1800 luvuilla. Osa entisestä kauniista kursulaisesta maisemasta ei ole toipunut ryöstölaiduntamisesta vieläkään.
Muistoina niistä ovat Kursun, eli Vuonanniemen puoleiset hiekkadyynit, sekä Käsmän puoleiset, vieläkin osittain näkyvät, hiekkapankot, joita kuitenkin on maatalouden voimin saatu kuriin.